Grillille

Tuen grillin jälkeen suuntasimme kohti Lappeenrannan suurinta grillikuuluisuutta, nimittäin Vety-lihapiirakkaa. En ole varma rantautuiko lihapiirakka Suomeen Lappeenrannan kautta (legendat näin kertovat), mutta ei sillä väliä. Tärkein kysymys mielessäni oli: Ovatko lihapiirakat parempia Lappeenrannassa kuin muualla? Tätä testataksemme googlettelimme Lappeenrannan eri kioskeja, ja niukalla äänten enemmistöllä valitsimme Satama-Sannin tarjoilemaan meille maankuulua Vetyä. Vety siis sisältää lihapiirakan lisäksi kinkkua ja kananmunan (Atomi vain jomman kumman). Kinkusta sai valita joko savu- tai keittokinkku-version, itse valitsin ensimmäisen. Kuten tarjoilijatkin, myös annos näytti nätiltä. Lasikulhossa tarjoiltu lihapiirakka ei ehkä ole käytännöllisin tapa tarjoilla grilliruokaa, mutta hienoa fiilistä se silti loi. Ja on se vaan pakko myöntää: tämä Vety oli yksi parhaista lihapiirakoista mitä olen syönyt. Koostumus oli mehevää, ja muutenkin valkosipulimajoneesin kanssa makuelämyst

Tällä kertaa bisneksien teko ajoi meidät kohti Lappeenrantaa. Ja aina kun auto suuntaa kohti uutta paikkakuntaa, googlettaa puhelin uusia grillielämyksiä. Lappeenranta on semi-kuuluisa grillimesta eritoten Vety-lihapiirakoistaan, ja se oli ehdottomasti pakko kokea matkan varrella. Googlettelu antoi silti lisätietoa kaupungin tarjonnasta, ja Satama-Sannin suureksi haastajaksi ilmaantui mystinen Tuen Grilli, jota varsinkin netin foorumisankarit kehuivat. Grillin omat nettisivutkin lupaavat "Suomen grillien parhaimmistoa". Kun lopulta saavuimme mättöluolaan, paljastui se mukavaksi mökiksi tien varrella (ainoastaan vessa puuttui). Ruokalista oli kattava, mutta lopulta päädyimme Tuplatuliseen hampurilaiseen. Tuplasti tulisuutta hampurilainen ei sentään sisältänyt, vaan perustyyliin 2 pihviä, juustoa, sipulia, tomaattia, salaattia, kurkkua, hampurilaiskastiketta, valkosipulimajoneesia ja "tulisuutta". Syy miksi kirjoitin tulisuuden lainausmerkkeihin on, että mielestä