Oopperan Grilli (Helsinki) - Valkosipulikerros
Täytyy sanoa että ensikohtaaminen hampurilaisen kanssa oli pettymys. Pystyin jo ensinäkemältä päättelemään, että sämpylät ovat kuivaan päin kallellaan, ja mikä pahinta, pihvit ovat Ö-luokan tavaraa. Muistatteko ne pihvit ala-asteella, jotka olivat jauhoa täynnä? Silloin niiden maku räjäytti tajunnan, koska kumiset perunat olivat ainoa vertailukohta annoksessa. Nyt aikuisena kun on päässyt parempiin lihoihin käsiksi, niin eivät ne pikkulapsena hankitut muistot paljoa lämmitä takaraivossa. Pikemminkin pettymys on niin raju, että miettii koko lapsuuden olleen valhetta... Sanoisin jopa, että tämän annoksen pihvit kuuluvat huonoimpien grillillä syömieni pihvien Top 3 listaukseen. Tätä huonompaa ovat vain samat pihvit karrelle poltettuina (ehkä siitä tosin saisi jotain eksoottista savuaromia elävöittämään makua...).
Mutta ei pihvi aina hampurilaista tee, vaikka suuresti siihen vaikuttaakin. Sämpylät maistuivat miltä näyttivät, eli hieman vanhentuneilta ja sitkeiltä. Mutta sitten päästään hyviin asioihin, ja niitä olivat muun muassa kokin suorittama hampurilaisen kasaus. Pikkujuttuja, mutta majoneesia levitettiin oikeaoppisesti annoksen kasausvaiheessa, eikä vain sivelty valmiiseen lopputulokseen. Tämän johdosta annoksen mehukkuus säilyi miltei loppuun asti, ja muutenkin majoneesit olivat hyviä. Varsinkin valkosipulimajoneesi oli erittäin buenoa, ja ymmärrän miksi ihmiset suosittelevat sitä.
Kaiken kaikkiaan hampurilaisesta huomaa, että se on tehty budjetti laadun edellä. Pihvit olivat armoton virhe, mutta myös muutenkin säästöliekki näkyi varsin selvästi kaikessa muussa paitsi majoneesien määrässä. Tämä hampurilainen ei siis pääse alkulohkoja pidemmälle. Mutta täytyy kyllä se sanoa, että silloin MM-juhlien aikaan joku toinen unohdettu hampurilainen maistui paljon paremmalta...
Maku: 2
Hinta: 3 (5€)
-R
Tällä kertaa vuorossa oli Oopperan grilli ja kuten -R tuolla mainitsikin ensimmäisestä reissusta jäi positiivinen mielikuva muistikapasiteettiimme. Toinen visiitti lupasikin hyvää valkosipulin ystävänä valkosipulihampurilainen nostatti vielä omia odotuksiani kohti tulevaa herkkupurilaista.
Muutaman minuutin odottelun jälkeen käsissäni olikin jo hampurilainen. Jälleen kerran hampurilaissämpylät oli paistettu rapeiksi, mikä alkaa olla jo aika toistuvaa. Hyvä vain, koska mikrossa "lämmitetyt" hampurilaissämpylät tarttuvat kiinni annospapereihin eikä maussakaan useimmiten ole hurraamista.
Ensimmäinen haukkaus oli taivaallista. Suuni oli täynnä eri makuja ja mietin mielessäni, että eipä tämä grilli pettänyt tälläkään kertaa. Valitettavasti tätä hetkeä kesti hampurilaisen puoliväliin saakka. Tarkkaa syytä on paha sanoa, mutta tämän jälkeen makumaailma meni tukkoon. Valkosipulimajoneesi peitti alleen kaikki alussa maistuneet maut ja suurin osa hampurilaisen ilmavana pitäneestä salaatista oli jo hävinnyt suuhuni. Ilmeisesti toinen majoneesi tai salaattikastike oli nimenomaan ollut osana salaattia, jolloin maut pääsivät vielä sekoittumaan kielen päällä. Se ilo oli kuitenkin nyt loppunut. Loppupuoli hampurilaisesta oli suorastaan pakkopullaa. Pihvit eivät loistaneet hampurilaisesta alkujaankaan, mutta se ei alussa haitannut muiden aineksien paikkaillessa tätä puutetta. Lopussa niiden syömisestä tuli suorastaan työtä, kun maut olivat tukossa. Aivot kuitenkin antoivat signaalia, että jotain ruokaa suu pureskelee. Pihvit olivat ohuita täyslihapihvejä(?) tai ainakin hyvin samanlaista höttöä kuin aikaisemmin vieraillulla Buin grillillä. Pihvit erosivat kuitenkin rakenteeltaan muista täyslihapihveistä, kun niitä syödessä pihvit alkoivat haljeta kahteen osaan paistopintojen mukaan aivan kuin niiden sisusta olisi ollut ilmaa täynnä.
Nimensä veroisesti kyseessä on valkosipulihampurilainen, jossa valkosipulia on ehkä vähän liikaakin peittämään muut maut.
Maku: 2,25
Hinta: 3,5
-A
Kommentit
Lähetä kommentti