Grillille

Tämänkertainen tarina vie meidät matkalle Turkuun, ja grillille, joka sijaitsee "tois pual jokke" Martinsillan kupeessa. Iso syy miksi päädyin tähän grillikojuun oli paikan käyttäjäystävälliset aukioloajat. Yleensä grillitoimintamme sijoittuu iltamyöhään grillien suosimien yökukkuja-aikojen vuoksi, mutta tämän puljun aamuinen avautuminen teki siitä oivan paikan hakea burgerillinen lounas. Päästyäni kojulle alkoi armoton pohdinta. Koska vatsassa röymysi kova nälkä ja päässäni soi "Hungry Like A Wolf" päädyin Hungry Manin isoon versioon. Tähän lihasämpylään kuului tupla pihvit, juusto, muna, ananas ja salaatti. Hienona yksityiskohtana sipulityypin ja majoneesin sai valita itse. Päädyin raakaan sipuliin, koska se eräällä tavalla tuo paremmin esiin muut maut, paahdetun peittäessä niitä liikaa. Majoneesissa päädyin paprika-majoneesiin, ja koska Turussa ei pääse karkuun Hesburgeria (eikä Hesburger pääse karkuun Turkua) olen satavarma, että tökötti pullotetaan Hesburge

Tuen grillin jälkeen suuntasimme kohti Lappeenrannan suurinta grillikuuluisuutta, nimittäin Vety-lihapiirakkaa. En ole varma rantautuiko lihapiirakka Suomeen Lappeenrannan kautta (legendat näin kertovat), mutta ei sillä väliä. Tärkein kysymys mielessäni oli: Ovatko lihapiirakat parempia Lappeenrannassa kuin muualla? Tätä testataksemme googlettelimme Lappeenrannan eri kioskeja, ja niukalla äänten enemmistöllä valitsimme Satama-Sannin tarjoilemaan meille maankuulua Vetyä. Vety siis sisältää lihapiirakan lisäksi kinkkua ja kananmunan (Atomi vain jomman kumman). Kinkusta sai valita joko savu- tai keittokinkku-version, itse valitsin ensimmäisen. Kuten tarjoilijatkin, myös annos näytti nätiltä. Lasikulhossa tarjoiltu lihapiirakka ei ehkä ole käytännöllisin tapa tarjoilla grilliruokaa, mutta hienoa fiilistä se silti loi. Ja on se vaan pakko myöntää: tämä Vety oli yksi parhaista lihapiirakoista mitä olen syönyt. Koostumus oli mehevää, ja muutenkin valkosipulimajoneesin kanssa makuelämyst

Tällä kertaa bisneksien teko ajoi meidät kohti Lappeenrantaa. Ja aina kun auto suuntaa kohti uutta paikkakuntaa, googlettaa puhelin uusia grillielämyksiä. Lappeenranta on semi-kuuluisa grillimesta eritoten Vety-lihapiirakoistaan, ja se oli ehdottomasti pakko kokea matkan varrella. Googlettelu antoi silti lisätietoa kaupungin tarjonnasta, ja Satama-Sannin suureksi haastajaksi ilmaantui mystinen Tuen Grilli, jota varsinkin netin foorumisankarit kehuivat. Grillin omat nettisivutkin lupaavat "Suomen grillien parhaimmistoa". Kun lopulta saavuimme mättöluolaan, paljastui se mukavaksi mökiksi tien varrella (ainoastaan vessa puuttui). Ruokalista oli kattava, mutta lopulta päädyimme Tuplatuliseen hampurilaiseen. Tuplasti tulisuutta hampurilainen ei sentään sisältänyt, vaan perustyyliin 2 pihviä, juustoa, sipulia, tomaattia, salaattia, kurkkua, hampurilaiskastiketta, valkosipulimajoneesia ja "tulisuutta". Syy miksi kirjoitin tulisuuden lainausmerkkeihin on, että mielestä

Kurvin grilli on jo pitkään kerännyt gloriaa internetin ihmeellisessä maailmassa. Useamman kymmenen eri grillin kävijänä olen jo pitkään epäillyt suosituksia grilleistä, joista haetaan baari-illan jälkeistä huikopalaa. Alkoholilla höystetyt muistikuvat eivät useinkaan ole niitä luotettavampia. Nämä muistikuvat yhdistettynä kotiseuturakkauteen ja asetelmaan, jossa se oma lähigrilli on maailman paras. On suositukset aina vähän kotiinpäin vetäviä. Tämä mielessä suuntasin grillin tiskiä kohden. Hampurilaisessa oli perinteistä sipulisilppua, kuten myös perinteisesti paistettu kananmuna. Mikä oli mukavaa vaihtelua muotilla avulla vähän paksummaksi paistettuihin kananmuniin. Annoksessa käytetty chilikastike oli juuri sopivan polttelevaa. Kastike antoi polttavan tunteen ilman pistelyä, mikä antoi tilaa muille mauille nousta esiin. Majoneesien ja kastikkeiden sijoittelu oli suoraan täydellisyyttä hipovaa, kun näitä oli laitettu hampurilaisen eri kerroksiin. Pihvit olivat keskivertoa paremm

Meidän on tehtävä tunnustus. Emme ole katsoneet jaksoakaan Grillit Huurussa - ohjelmasarjaa. Tässä ei ole taustalla mitään elitistä tai muutenkaan pahaa mieltä, emme vain yksinkertaisesti saaneet aikaiseksi. Kerran tosin mieleeni juolahti, että hei, tämän ohjelman avullahan voisimme ehkä löytää uusia grillejä lähimaisemista. Päätin siis katsoa pätkän viimeistä jaksoa, jossa Hedberg oli Jani Sievisen vieraana Nummelassa. Jätin lässytyksen sikseen, ja skippasin Ruutu.fi-palvelussa suoraan ensimmäiseen grilliin. Tämä grilli oli kuulemma yksi Sievisen suosikeista, ja nimeltään AG-Nummela. Katsoin jaksoa vielä vähän matkaa, ja kuulin kuinka kerroshampurilaisen analyysissä käytettiin ainoastaan lauseita "Eikös olekin hyvää?" "Joo on hyvää" ja siihen se sitten jäi. Toivottavasti grilliohjelmassa oli sentään hieman parempaa analysointia muista mätöistä, muuten se on jäänyt vain grilliteemalla varustetun Talk Show:n asemaan. Odotukset olivat kohtuukorkealla, varsinkin k

Helsinki Tourimme jatkuu Kallion visiitillä, jossa Roskapankin vierestä löytyy "reikä seinässä"-periaatteella toimiva Tintin Grilli. Sisätiloja grillillä ei ole, asiakas vain ottaa pari porrasta korotetulle tiskille ja kertoo toiveensa nälän taltuttamiseksi. Me valitsimme listalta Stadin Erikoisen, koska haluamme kuulua osaksi ruotsinkielistä lainasanaa palvovaa Hesalaisperhettä. Tämä Hesan Erikoinen sisälsi 2 pihviä, kananmunan, suolakurkun ja salaattia. Saatuamme burgerin käsiimme vaikutti se lupaavalta. Grillin luonteen vuoksi tekovaihetta oli vaikea seurata tiskin kautta, mutta ainakin majoneesia näytti ensialkuun olevan riittävästi. Ensipuraisu olikin erittäin kova: tarjolla oli hyvän makuista majoneesia, meheväksi paistettua kananmunaa ja raikasta salaattia. Myöskään pihvi ei ollut Oopperan Grillin tasoista jauhojätettä, vaan ihan kelpo lihalätty. Pidin myös suolakurkun ja raa'an sipulin pyhästä liitosta, joka maustoi koko annosta juuri sopivasti. Avokkini tosi

Oopperan grilli on ehkä yksi tunnetuimmista Helsingin grilleistä. Henkilökohtaisesti en usko sen johtuvat paikan mättöjen legendaarisuudesta, vaan pikemminkin sijainnista. Jos sanot kaverillesi että "käydään oopperan grillillä", löytää hän sinne vaikkei olisi koskaan grillillä käynytkään (kunhan vain tietää missä oopperatalo sijaitsee). Kävimme grillillä alunperin silloin kun Suomen junnujoukkue voitti MM-kultaa. Muistikuvat olivat hataria kyseiseltä käynniltä, joten päätimme tehdä uusintavisiitin arvostelua varten. Päätimme tilata valkosipulikerroshampurilaisen, koska "kaikkien" mielestä valkosipulimätöt ovat paikan parasta antia. Annos sisälsi 2 pihviä, juuston, salaattia ja kahta eri majoneesia (joista toinen oli, yllätys yllätys, valkosipulimajoneesi!). Täytyy sanoa että ensikohtaaminen hampurilaisen kanssa oli pettymys. Pystyin jo ensinäkemältä päättelemään, että sämpylät ovat kuivaan päin kallellaan, ja mikä pahinta, pihvit ovat Ö-luokan tavaraa. Muistatte

Bu... Bu... Buiiiiin Burger? Nimi ei ole tässä tapauksessa enne, koska en todellakaan tiedä mitä Buin tarkoittaa (luultavasti grillin isännän nimeä). Tämä grillien nimipaholainen sijaitsee Espoon Suvelassa kohtalaisen helposti löydettävissä. Grillin ulkoasu oli siisti, konttimainen kottero parkkipaikalla. Eipä sillä mitään väliä ole, mutta kunhan lämpimikseni kirjoittelen turhuuksia. Listalta löytyi monenmoista herkkua nimistä päätellen, valitettavasti niiden tarkkaa sisältöä ei avata sen kummemmin. Päätimme ottaa XXL-purilaisen, mutta ensimmäistä kertaa Grillille-blogin historiassa (!), tuunasimme hampurilaista vapaaehtoisesti ja iskimme mukaan ananaksen ja kananmunan. Tämä on riski liike, koska emme halua antaa millekään grillille epäreilua etua grillien gladiaattoritaistossa. Ehkä nyt kumminkin poikkeus vahvistaa säännön, ja voitte lukijat miinustaa 0,5 pistettä arvosanasta saadaksenne käsityksen alkuperäisen laadusta. Kuten aiemmin totesin, XXL-burgeri ei suostunut paljastam

Revisiitti Kuninkaan luona SuperElvis Burger on ollut mielestäni se "the hampurilainen", jos jollekin pitää suositella parasta pääkaupunkiseudun grilliannosta. Kuitenkin viime vuoden vierailujen myötä muilla grilleillä en olisi tästä hampurilaisesta enää niin varma kuin aikaisemmin, koska kilpailu on selkeästi koventunut. Tämän vuoksi Kuningas tarvitsi uudelleenarvioinnin. SuperBurger-grilli eli se perinteinen Elvis-grilli on meille se grilli, joka sai innostumaan grilliruuasta. Tämä kannattaa ottaa huomioon tätä arvostelua lukiessa. SuperElvis on hampurilaisannos, joka sisältää 5 sämpylää, 4 pihviä, 2 ananasta, 2 juustoviipaletta ja 2 kanamunaa. Näiden lisäksi annokseen tulee vielä kaaliraastetta, paria erilaista majoneesia ja jumalaista sriracha-kastiketta. SuperElvis on annoksena hyvinkin tuttu. Näitä on varmasti tullut syötyä yli sata annosta ja sen syöminen on aina ollut vuoristoratamainen kokemus. Itse aloitan aina syömisen hampurilaisen "pohjasta&qu

Ennenkuin siirrymme Leppävaaran taiston seuraavaan osaan, on sitä ennen aika maistaa Pohjolan herkkuja. "Enska where are youuu?" on ollut kuutamohuutoni jo monet Levin kerrat. Tämä legendaarinen koppimopojumala loihtii kuulemma sellaiset herkut, ettei muusta väliä. Enskan Eväs on Levin selkeä "The"-grilli huhujen mukaan, ja kuulemma hyvä syy tehdä Levin reissu. Olen jo itse alkanut epäilemään kyseessä olevan lumimies Jetin tasoinen myytti grillitaivaasta, mutta luotettavat lähteet väittävät sen olevan totta. Koska viimeisimmällä reissullani en taaskaan törmännyt Enskaan, oli minun pakko turvautua hätävaihtoehtoihin. Valitettavasti Hullu Poron grilli oli kiinni, joten valintani kohdistui ainoaan auki olleeseen grilliin nimeltä Rykimä Grilli. Rykimä Grilli sijaitsee Nili Poro-ravintolan yhteydessä "reikä seinässä"-periaatteella. Hämyisellä takakujalla on luukku, josta yön nälkäiset kulkijat tilaavat annoksensa suppeasta valikoimasta. Huomioitavaa on my

The Battle of Leppävaara Has Begun! Ensivaikutelmana Leppävaara ei ole muuta kuin kauppakeskus Sellon kotipaikka. Kyseisen Sellon varjosta kuitenkin ponnahtaa esiin erikoinen grillitaivas, jossa kolme (KOLME!) grilliä ovat vierivieren. Edes Helsingin keskustasta ei löydy samanlaista täyteen ahdettua grillikeskittymää. Hauskana yksityiskohtana grillien tarjonta vaihtelee hieman, ja laskennasta riippuen yksi niistä ei ole varsinainen grilli. Se nimittäin mainostaa itseään kebab/pizzapaikkana, joka sivussa tarjoilee grilliantimia. Keskimmäinen grilli on sitä vastoin kääntänyt tämän ajattelun päälaelleen, ja se on grillipaikka joka tarjoilee sivussa pizzaa ja kebsua. Viimeinen niistä, ja tämän arvostelun kohde, on sitten ihka aito grilli, josta ehkä saa pizzaa, muttei se sitä ainakaan mainosta yhtä selkeästi kuin muut. Grillin sisätilojen seinillä oli kuvia ja kuvauksia annoksista, joista Lapion Erikoinen oudolla nimellään ja hieman muuta tarjontaa kalliimmalla hinnallaan varasti huomi

Suomi voitti MM-kultaa ja sen jälkeen uutta grilliä testaamaan. Onko parempaa tapaa aloittaa uusi vuosi 2016? Suuntasimme Tikkurilan keskustaan, jossa aseman vieressä sijaitsee Grilli. Tämä "Grilli" ei paljastanut identiteettiään helposti: Mainoskyltit sisältivät vain grilli-sanan ja Internet-salapoliisityön jälkeen emme ole aiempaa viisaampia nimen suhteen. Vieressä sijaitsee Pub Marjanne, joten saakoon se olla grillin virallinen titteli. "Uusi vuosi, uudet kujeet" oli mottomme, joten päätimme uhkarohkeina kokeilla Hanovar Burgeria. En tiedä onko Manowar-bändissä maailman kovimpia kebab-fanittajia, mutta tämä miltei nimikkoannos sisälsi kebabia, chiliä, kurkkusalaattia, sipulia, salaattia ja kastiketta. Tiesimme että tästä tulee joko megahyvä tai megapaska-annos. Sanokaa sitä vaikka kuudenneksi aistiksi. Holy Moly että sitä viimeistä ainesosaa tulikin paljon! Nyt ei voida valittaa soosien puutteesta, koska koko burgeri oli yhtä soosia! Itse sauceystävänä olin