Grillille

Koska Louhelan Special jätti orastavan nälän vatsanpohjaan, oli pakko etsiä uusi grilli ja lisää sapuskaa koneeseen. Päädyimme Kuninkaan korneriin, joka sijaitsee kesäisin kauniilla Vantaankosken alueella. Grillin sulkemisaika oli jo käsillä, joten päätöksiä oli pakko tehdä nopeasti. En tiedä onko Harri paikallinen legenda tai Vantaan itseoikeutettu kunkku, mutta päädyimme Harri's Specialiin yhden erikoisainesosan takia: burgeri nimittäin sisälsi halloumijuustoa, jota eivät ihan jokapojan nakkikiskat yleensä tarjoile. Muutenkin 6,5€:n hinnalle löytyi hyvin katetta sämpylän välistä, sillä mukaan tuli myös 100g pihvi, pekoni ja vihreät jänöjussilisukkeet. Sweet jesus of maria magdalena! Olipahan hyviä ensipuraisuja, huhhuh! Makua löytyi paljon, ja mikä parasta, tuntui että jokainen suupala oli oma seikkailunsa. Oli suolakurkkujen luomaa kirpeyttä, majoneesien makeutta ja pekonin savuisuutta. Sitten lopussa tuli vielä yllärinä uusi majoneesi, joka vei taas uusiin elämyksiin. Myös

"Hey dude, where's Ulla?" Taitaa Ulla nauttia aurinkorannoilla grillinsä suomista rikkauksista, koska nykyään paikassa työskenteli vain kaksi miestä. Yleisesti grilli oli siistiin päin kallellaan, ja grilliruokien lisäksi paikka tarjoilee pizzaa. En tiedä eikö Louhelassa ole yhtään varsinaista pizzeriaa, mutta grilli ei olisi ensimmäinen valintani tyydyttämään juustoisten lättyjen himoa. Pizzoja saa kuitenkin lähes joka nurkalta, mutta kunnon grilliherkkuja ei niinkään. Valitsimme annokseksemme Louhelan Specialin kunnioittamaan tämän täysin mitäänsanomattoman tienoon olemassaoloa. Burgeriin sisältyi kananmuna, pihvi, juusto ja jahtimakkarasiivu. Plussaa on pakko antaa jahtimakkarasiivusta, joka oli erinomaisen paksu ja mehevä. Muuten taisi tosin olla säästöpäivät vauhdissa Karibian lomaa varten, koska majoneeseissa kitsalteltiin tavalla joka saisi Roope Ankankin kateelliseksi. Onneksi sentään ne vähäiset kostukkeet osattiin levittää ympäri hampurilaista, eikä vain

Kerava — Amisten luvattu kaupunki. Tämä urbaanilegenda elää ja voi vahvasti, mutta valitettavasti minun täytyy murtaa tämä myytti... Keravan grillitarjonta on nimittäin niin olematonta, ettei rinkiä ajavat miehet saa mistään tarvittavaa huikopalaa harrastustaan varten. Kertaakaan en ole tavannut nälkää näkevää ringinkiertäjää, joten Kerava onkin hävinnyt sodan amisten sydämistä Tikkurilalle jo aika päiviä sitten. Keravan miltei ainoa grilli sijaitsee syrjässä Ahjossa, ja onkin sen takia nimetty Ahjon Grilliksi. Tämä pulju paloi jo kertaalleen poroksi vuonna 2011, mutta kuten feeniks lintu, Ahjon Grilli nousi takaisin tuhkista vuosi tapahtumien jälkeen. Grillin olemus on siisti, ja sieltä saa myös itämaista ruokaa grilliherkkujen lisäksi. Tämä ei toisaalta kiinnosta meitä pätkääkään, mutta ehkä tällä menolla kiinalaisesta ravintolasta voi saada burgereita tulevaisuudessa (tämäkään ei toisaalta kiinnosta meitä pätkääkään). Ainoa mikä meitä kiinnostaa on aito ja perinteinen grillimätt

X-Burger, tuo teekkareiden ylpeys ja yöllinen pelastus. Jos mentäisiin pelkästään googlen käyttäjä-arvioiden mukaan, kyseessä olisi Jeesuksen toinen tuleminen burgereiden muodossa. Onneksi luotamme vain omiin makunystyröihimme, joten suuntasimme uudelle testikierrokselle. Uudelle, koska olimme joskus monia vuosia sitten käyneet jo tyyppaamassa turkkilaista piirakkaa. Jos jätetään kuivahkot turkkilaiset piirakat sikseen, niin mitä grilliltä kannattaisi ottaa? No nimikkoannos tietysti! Tämä kuudenteen aistiin nojaava valinta harvoin pettää totaalisesti, ja joskus sillä saa jopa grillin parasta antia, kuten Elvis Burgerin tapauksessa. Muutenkin X-Burgerilla asiakkaan on syytä harjoittaa kuudetta aistiaan, koska grillin menu paljastaa varsin nihkeästi annoksien sisältöä. Päädyimme siis X-Burger hampurilaiseen, ja Tupla-versioon siitä koska oli nälkä. Annos sisälsi kuvan ja suutuntuman perusteella 2x pihviä, 2x tomaattia, sipulia, ketsuppia, sinappia ja majoneeseja. Onneksi jälkimmäine

Töölön Torigrillikin on tullut aikoinaan testattua ja nyt päätimme käydä vierailemassa grillillä uudestaan. Otimme Top25-hampurilaisen, joka on kerroshampurilainen kahdella pihvillä, juustosiivulla, ananaksella sekä paistetulla kananmunalla. Kuten kuvastakin näkyy, niin hampurilaisen lisukkeissa ei ole pihtailtu. Majoneesia on riittämiin salaatin, sipulisilpun ja ketsupin sekä grillimausteen mukana. Top25:n ensi haukkaus oli omalla kohdallani täynnä rapeaa hampurilaissämpylää ja hyvin maustettua kananamunaa majoneesin kera. Majoneesi ei ole maultaan mitenkään kovin erikoista vaan lähempänä perinteistä hampurilaismajoneesia. Pihvit ovat myös hyvin perinteisiä hampurilaispihvejä, jotka eivät eroa muista grillien tarjoiluista sen enempää. Lisäksi pidin paljon tavasta jolla hampurilainen oli rakennettu. Ananas ja toinen pihveistä olivat yhdistettyinä toisiinsa, kuten myös kananmuna ja jäljelle jäänyt pihvi. Tämä yhdistelmä toimii hyvin ja ainesosat nostavat toisiaan hyvin esiin hampu

Helsingin keskustan grillitarjonta on hämmentävän heikkoa ottaen huomioon asukkaiden määrän. Olemme törmänneet vain yhteen legendaariseen grilliin (Jaskan Grilli), ja valtaosa katukuvan grilleistä näyttäisi olevan tylsistyttävän keskinkertaisia kojuja. Tietenkin ennakko-odotukset voivat olla väärässä, mutta pahoin pelkään. Silti testimiesten pitää testailla, joten otimme perjantai-iltana tavoitteeksemme Tour de Helsingin, jossa kävimme parilla grillillä kääntymässä. Ensimmäisenä vuorossa oli Tuomas Grilli, tämä reikä seinässä jonka ohi olen monesti kävellyt. Paikka on auki vain iltaisin klo 21-05, joten nyt oli otollinen aika testikierrokselle. Tuomas Grillin menu oli hyvä ja monet annoksista kuulostivat herkullisilta. Valinnan vaikeus meinasi iskeä mutta sitten huomasimme Tuomashampurilaisen, jota ruokalista itsekin suositteli. Tuoteinfo ei tosin luvannut hyvää, koska hampurilainen sisälsi ainoastaan mystisen "pepperonipihvin" ja juuston. En vieläkään tiedä tarkoitettiin

Miten tunnistaa laatugrillin etukäteen, ilman omakohtaista testausta? Tämä kysymys on kiehtonut minua jo pitkään, mutta en ole varma olenko löytänyt siihen koskaan kunnollista vastausta. Legendan status on hyvä lähtökohta, mutta lopulta niin häilyvä käsite. Pienessä paikassa pitkään toiminut grilli saa sen auttamatta - oli ruoka sen väärtiä taikka ei. Mahtavat puitteet eivät myöskään kerro aina totuutta: runsaasti liikennöidyt paikat ovat kuin kultakaivoksia, ABC:t hyvinä esimerkkeinä. Joskus taas ruokalistoista saattaa löytyä vinkkejä: mielikuvitukselliset annokset kertovat omistajien sitoumuksesta tarjota makuelämyksiä, mutta tämäkään ei ole aina vedenpitävä takuu laadusta. Joskus mikään näistä ei matchaa - ja niin kävi Pietolan Grillin kanssa. Päädyimme Pietolan Grillille sattumalta. Ohi ajaessa silmiin osunut mainoskyltti grillistä herätti mielenkiinnon, mutta ei niin suurta mennäksemme sinne hetimmiten testikierrokselle. Aikaa kului ja lopulta nopean ruoan tarve

Espoo näyttäisi olevan grilliyrittäjille suotuisa paikkakunta. Koska varsinaista Espoon keskustaa ei ole, voivat grillit vapaasti valita paikkansa ja houkutella roskaruoan ystäviä ilman pelkoa kilpailusta. Tämä monopoliasema luultavasti pätee myös Burger Grilliin a.k.a Hölmölän Grilliin, ellei kilpailijoiksi laske Ikean hodareita. Tönö oli erittäin siisti, ja työntekijät olivat niin nuoria etteivät voineet olla paikan omistajia. Joskus tämä lupaa hyvää: jos grillillä menee niin hyvin voidakseen palkata ulkopuolista työvoimaa, voineen olettaa ruoan olevan tasokasta. Ei tämä tietenkään aina päde, ja onhan se pubinkin ainut nainen silminnähden kaunis jos ei ole muita tarjolla. Paikan hampurilaistarjonta oli kattavaa, ja tarjontaa löytyi moneen makuun. Olimme hieman tylsällä päällä ja halusimme pelata riskittömästi varman päälle, jolloin valitsimme Superkerroksen. Tämä burgeri sisälsi kaksi 75g pihviä, juustoa, ananaksen ja munan. Tällainen setti on kuin kebab: ei voi koskaan olla niin

Koska aiemmin arvosteltu Chili burger ei nälkää täysin vienyt, oli pakko etsiä Salosta jokin toinen grilli. Tällä kertaa en halunnut turvautua Googlen tarjoamiin apupyöriin, vaan päätin tehdä asiat kuten ennen vanhaan ™ eli kierrellä kylää ympäriinsä toivoen ruokapaikan ilmaantuvan tyhjästä. Onneksi Salo oli terveellä pohjalla grillien puolesta, ja huhuja erinäisistä pikaruokapaikoista kantautui kuuleviin korviini. Valitettavasti yksi grilleistä oli pimeänä, ja nopeasti löytynyt toinen grilli on tiettävästi suljettu lopullisesti. Onneksi vältyin vesiperältä ja löysin keskustan tuntumasta Tori grillin. Paikka oli kohtuullisen kokoinen rakennus, mutta jotenkin geneerisen oloinen, mikä grilleissä ei aina lupaa hyvää makuelämyksille. Geneerisellä tarkoitan samasta printtipuljusta tilattuja kuvia hampurilaisista, ja menu on yleensä liian perinteikkään kuuloinen. Lopulta tämä tylsyys on myös saavuttanut paikassa työskentelevät kokit, joiden tavoitteena on vain täyttää ruokailijan vatsa &q

Lähdin ex tempore reissulle Saloon, tähän kotoisaan Turun vasallivaltioon. Valitettavasti en kerennyt tehdä perusteellisempaa selvitystyötä, ja jouduin hyödyntämään vanhaa kunnon Googlea etsiessäni Salon grillejä. Hakusanalla "Salo grilli" löytyi Maran Torikeidas, ja sitä myöten Maran Grilli. Nettisivut olivat grillimittapuulla erittäin siistit, ja paikka vaikutti testaamisen arvoiselta. Erityisesti mieleen jäi kertomus Naga sinapista ja taglinestä "Uskallatko maistaa?". No tottahan toki uskallan. Grillille päästyäni en oikein tunnistanut mikä annoksista sisältäisi naga sinappia, mutta luotin ennakkovaistoihini ja tilasin Chili Burgerin. En vieläkään tiedä sisältikö annos naga sinappia, mutta mausta kohta lisää. Grillissä oli hyvä puoli se, että syödä sai joko ulkona tai sisällä. Raavaana miehenä uhmasin kylmää syksyistä iltaa, ja en tutkinut sisätiloja sen tarkemmin. Tarkkailtuani Chili Burgerin valmistamista, huomasin hienon kikan Maran grillillä. Hampurilai

Espooseen syntyy uusia grillejä kuin sieniä sateella. Voi toki olla että Puosun Grilli on jo ollut jonkin aikaa pystyssä, mutta tipsin paikasta kuulin vasta muutama viikko sitten. Espoo taitaa myös kaupunkisuunnittelussa kannattaa konttien käyttöä, koska kuten Pohjanmaan Grilli, myös Puosun Grilli toimii pyörillä varustetussa kontissa. Ulkoasu oli silti erittäin siisti, ja makuhermot lämpenivät kylmässä syysilmassa oikeaan asteeseen. Pienen mietintähetken jälkeen valitsimme Puosun Burgerin, koska paikan nimeä kantava annos ei voi koskaan olla maultaan ainakaan paikan huonoin. Tähän settiin sisältyi 3 täyslihapihviä, 3 pekonia, 2 kananmunaa, 3 juustoa ja 2 ananasta. Vähän heräsi epäilyksiä miten tämän kaiken saisi kerralla suuhunsa, mutta Puosun Grilli oli onneksi pohtinut asiaa myös. Ratkaisuna he kasasivat kaksi tornia, joissa oli sämpylän yläosa hattuna. Tämä erikoisratkaisu toimi erittäin hyvin, ja sai aikaan eräänlaisen win-win tilanteen: kaksi hampurilaista yhden hinnalla! Ti

Jos nimistä annettaisiin palkintoja, niin äänestäisin Herkkules-grillin yhdeksi parhaimmista. Nimi ei tee sapuskaa, mutta jääpähän paikka ainakin mieleen. Kyseinen grilli löytyy Porvoon moottoritieltä, ja koska selkeästi bisnesmiehet (tai naiset) pitävät paikkaa, löytyy se moottoritien molemmin puolin. Veikkaisin että sapuskat ovat samoja molemmissa puljuissa, mutta tarkennettakoon käyneemme Helsinkiin päin vievän tien Herkkuleksessa. Muuten viihtyisän grillin ruokalistat olivat aika surkeat. Ei, en tarkoita tarjottuja annoksia itsessään, vaan annos-kuvailuja. Otimme Gigaherkkules-hampurilaisen ja emme vieläkään täysin tiedä mitä kaikkea purilaiseen kuuluu, koska listat eivät sitä paljastaneet. Tämä leap of faith toteutettiin tutulla periaatteella, eli valitsimme paikan kalleimman burgerin. Joskus teemme poikkeuksia, eritoten silloin jos paikan pitäjät osaavat kertoa omista suosikeistaan (mitä ei tapahdu usein). Makumuistojen ja kuvan perusteella tähän Gigaherkkulekseen kuului kolm

Nurmijärven nukkumalähiöstä ei löydy paljoa nähtävää. Tosin keskustassa sijaitsee pieni, hieman ränsistynyt tönö, jonka etuosassa lukee "Grilli". Koska "The" grilliä ei tähän maailmaan mahdu, päätimme nimetä paikan Nurmijärven Grilliksi. Tämä grilli on ollut paikassa luultavasti erittäin monia vuosia, ja ulkonäkö on säilynyt rakennusvuodesta samana. Jopa grillin menu oli vanhalta ajalta, koska uusia burgereita oli lisätty valikoimaan kirjoittamalla ne tussilla printattujen tekstien viereen. Silti loppupeleissä grillien ulkonäkö on meille kategoriaa "ihan sama", kunhan pöperö maistuu hyvältä niin ollaan voitolla. Sopivan hampurilaisen valikoimiseen vierähti tovi, koska selkeää ykköspurilaista ei tuntunut listalta löytyvän. Lopulta löysimme pienellä käsialalla kirjoitetun maininnan Talon Specialista. Tämä herkku oli muita kalliimpi ja kuulosti paperilla hyvältä, joten päädyimme siihen. Tuoteselosteessa luvattiin 2x isoa pihviä, pekonia, ananasta ja chili

Balkan grillille osuimme keväällä ihan vahingossa ja totesimme paikan nopeasti hyväksi. Balkan grilli ei osu aivan perinteiseen grillin stereotyyppiin, vaan se on grillin ja Diner-ruokalan risteytys. Erikoisuutena ovat tietysti nimensä mukaisesti Bosnialaiset maut ja ruuat. Valintamme oli tällä kerralla Kivistön Burger, jos annosta nyt voi kutsua edes burgeriksi. Annos muistuttaa enemmän valtavaa pitaleipää, joka on täytetty neljällä cevapcicilla (bosnialainen jauhelihatanko), kahdella makkarasiivulla, juustolla, ananaksella, salaattilla sekä sipulilla. Tässä vaiheessa täytyy jo mainita erikseen, että leipä on omatekoista ja leivotaan paikan päällä tilauksesta. Täytteet ovat levitetty leivän sisään, joka muistuttaa vähän enemmän suorakulmiota kuin pyöreää pitaleipää. Makkarasiivut ovat paksuja siivuja ja jauhelihatangot muistuttavat kebab-tankoja. Voinkin väittää että lihapuolelta Kivistön burgeri on hyvin hoideltu. Vastaavaa määrää lihaa burgerissa ei taida olla kuin  Matin Gri

"Eihän tää Kontula niin pahalta näytä?" oli keskustelumme aihe kun kruisailimme täällä Helsingin periferiassa. Päädyimme lopulta Kontulasta Mellunmäkeen, jonka betonisessa ytimessä sijaitsee M-Grilli. Nimi on ainakin lyhyt ja ytimekäs, mutta toivottavasti burgereista löytyy lihan ympäriltä muutakin kuin sämpylä. Paikan mätöt olivat aika peruskauraa nimiensä perusteella: Oli vaikea keksiä mikä oli tämän katukeittiön "The"-juttu; Syy, miksi tulla käymään kauempaakin. Aikamme mietittyämme päädyimme Metro Burgeriin, joka sisälsi pihvin, ananaksen, meetvurstia + kinkkua. Ananas hampurilaisessa on aina varma valinta: Jos soosit eivät mehusta ruokaa tarpeeksi, niin ananas antaa tarvittavan hätäavun ja tekohengityksen ruoalle. Ruoka valmistui rivakasti, ja hyvä niin, koska Itä-Helsingin juopot alkoivat pikkuhiljaa kaivautua ulos poteroistaan keskiyön aikaan. Jotta legendaarisilta nakkikiskamittelöiltä Peran kanssa haluaa välttyä, kannattaa syödä autossa tai ottaa pöperö

Arman Alizad kehuu, ja koko Suomi kolkuttelee ovella. Näin kävi Espoolaiselle Pohjanmaan Grillille, joka on nopeasti kerännyt suurta suosiota kansan syvistä riveistä. "Grilli" on nyt päivän sana, ja on hienoa että uusi paikallinen yrittäjä voi lähteä kiitävään nousuun tässä monikansallisten pikaruokayritysten viidakossa. Pohjanmaan Grilli lupaa tuoda Pohjanmaan maut Etelä-Suomeen, aitoja pohjalaisia grilliperinteitä vaalien. Tämä kuulosti sen verran eksoottiselta, että ASAP visiitti grillille oli tarpeen. Ajoimme paikan päälle, ja paljastui että koko grilli on yhtä tavarakonttia. Nerokkaan säästäväinen ratkaisu, ei voi muuta sanoa. Paitsi tietenkin talvella, jolloin asiakas syö joko pilkkihaalareissa -20 asteen pakkasessa tai menee kiltisti kotiin naattimaan. Tarjonnasta löytyy kasa erilaisia hampurilaisia ja erinäisiä ranskiskomboja. Jotain salaatteja valikoimasta löytyy, mutta kuka helvetti menee grillille salaatteja syömään? Ketsuppia, sinappia ja kurkkurelissiä salaat

Hyvinkäällä on salaisuus. Salaisuus, jota eivät edes kaikki paikalliset tiedä. Salaisuus, joka tuottaa meheviä yllätyksiä. Lukijoista Sherlockeimmat jo varmaan tajusivat, että tämä pitkälti vaiettu salaisuus on grilli. Grilli joka sijaitsee Vaiveronkadulla, ja tunnetaan hämärästi nimeltä Vaiveronkadun Kioski. Ehkä osittainen syy paikan salamyhkäisyyteen liittyy aukioloaikoihin. Grilli ei nimittäin ainakaan kirjoitushetkellä (2015) ole auki talvisin, vaan ainoastaan kesäisin muutaman kuukauden. Kaverusten ylläpitämä grillikeskus on suunnitellut tulevalle talvelle Take-Away-tyylistä grillipalvelua, mutta tällä hetkellä vain kesäkeijot voivat nauttia grillin antimista. Olemme käyneet grillillä ensi kertaa viime vuoden puolella, mutta nyt kävimme paikan päällä kriitikko-asenteella. Kriitikko-asenne on kyyninen, kaiken nähnyt olotila, jossa innostus syntyy vasta ruokaelämyksen yhteydessä, ei sitä ennen. Ennakolta kuullut ylimalkaiset hehkutukset yleensä tuottavat karvaita pettymyksiä,

Tällä kertaa tutkimusmatkamme grilliruuan nimissä johdatti Alkuperäisen Jaskan Grillin jäljissä Susan Grillille. Alkuperäinen Jaskan grilli löytyy eduskuntatalon vierestä, mutta Jaska myi aikoinaan tämän grillin ja siirtyi pienen koukkauksen kautta pitämään grilliä Tapanilaan. Otimme Jaskan kiusauksen (9€), jossa lihapiirakkaan tulee 2 jauhelihapihviä, 2 jahtimakkarasiivua, höyrytetty nakki ja muna.  Annoksen lisukkeena tulivat myös kaikkiin annoksiin tulevat perusmausteet, joihin kuuluvat sinappi & ketsuppi, kurkkusalaatti, punajuurisalaatti, majoneesi, juustoraaste, chili ja valkosipulia.Erikoismainintoina: Annoksen nakki oli kypsytetty höyryttämällä ja se myös tuntui nakkia syödessä, kun kuori napsahteli rapsakkuuttaan jokaisella puraisulla. Lihapiirakka kypsennettiin aidolla grillillä eikä mikrossa, joten lihapiirakassa oli rapea kuori ilman mikron tuomaa kuivuutta. Annos näytti lupaavalta, kun saimme sen käsiimme. Satuin hieman vilkuilemaan vierestä, kun Jaskan kiusaust

Laskeuduimme kesälomareissulla Kaarinan Sepen Grillille ja kokeilemaan ilmeisesti Legendan maineeseen noussutta Sepen Bravo-annosta (6,80€). Annos koostuu makkaraperunoista, jotka ovat aseteltu jättilihapiirakan sisälle. Asetelma annokselle on aika absurdi. Kaksi perinteistä grilliruokaa on yhdistetty toisiinsa ja lopputuloksena on ennakkoasetelmaan sydämenpysäyttävä rasvan liittouma. Annos kooostui  keskikokoisesta määrästä ranskalaisia ja makkaroita. Erityismainintana täytyy taas mainita, ettö annoksen perunat ovat poimutettuja ranskanperunoita. Lihapiirakka oli suurempi kuin mitä osasin odottaa. Annoksen maustepuoli jäi ketsupin, paistetun tai raan sipulisilpun ja kurkkusalaatin varaan. Nykyään jo tilatessa annosta odottaa, että annoksessa kuin annoksessa on vähintääkin jonkinasteinen majoneesi mehevyyden takaamiseksi. Tätä Bravosta ei löytynyt tippaakaan, mutta yllättäen tämä ei myöskään haitannut ollenkaan annosta. Ensimmäisenä Bravon nähtyäni aloin miettimään, että jaksaak